Matkakertomuksemme neljäs ja viimeinen osa:
29.10.2025
Amulla ehdotin että mitäpä jos poikkeamme matkalla Vattholmassa kurkistamassa mitä kuuluu Vattholma agroforestrylle, joka on yksi Ruotsin lähimmistä peltometsäviljelykokeiluista, ja aivan matkan varrella. Juha tiesi kertoa, että viljeilijäpariskunnan isäntä oli siirtynyt ajasta ikuisuuteen hiljattain, ja näinollen ei ole tietoa missä kunnossa viljelykset ovat. Mutta koska pellot näkyivät aivan tien viereen, en nähnyt syytä olla poikkeamatta.
Vattholma on ollut minulle jo tovin kiinnostava paikka. Olen ollut Agroforestry i Nyland-hankkeessa projektiasiantuntijana keväästä 2025, ja Vattholma on yksi lähimmistä kohteista jossa toteutetaan kujanneviljelyä (yksi peltometsäviljelysysteemeistä) , ja vieläpä jokseenkin samankaltaisissa olosuhteissa kuin Suomessa. Käynti oli siis arvokas, ja paljon ideoita tuli jo pelkästään aida ulkopuolelta katsoen.
Viljelijät olivat istuttaneet pitkänmuotoiseen peltoon riveihin erilaisia hyötypuita – oli omenaa, luumua, tyrniä ja euroopanpähkinäpensasta ainakin, mitä näimme. Näiden väleissä, kenties 20 metrin levyisenä kaistaleena, oli peltoviljelykasveja, tässä tapauksessa näytti siltä kuin vilja olisi hetki sitten puitu. Kiinnostavan yksityiskohtana olin huomaavani yhdessä rivivälissä olevan Kernzaa, joka on amerikkalainen tuotemerkki jalostetulle monivuotiselle viljakasville, joka näyttää olevan Vattholmassa kokeilussa.
Peltometsäviljelystä voisin kirjoittaa isosti, mutta tiivistettynä: saadaan samalta alalta useaa eri tuotetta, ekosysteemihyötyjä ja/tai tuulensuojaa, ja kokonaissato voi olla yhteenlaskettuna 1,15-1,3 kertainen vain yhden kasvin viljelyyn verrattuna.
Matkamme kohti etelää jatkui, välillä pysädyttiin syömään ja vaihtamaan kuskia. Olin aiemmin ollut kontaktissa erään kastanjaharrastajan kanssa, ja kuinka ollakaan hän asui varsin lähellä Kapellskäriä, pienen venesataman edustalla olevassa saaressa. Aikaa oli, joten sovimme että tässä olisi matkamme viimeinen etappi.
Isäntä Anders oli mukava miekkonen, haki meidät veneellä pienvenesatamasta kotiinsa. Aivan heti veneestä noustuamme meitä odotti mielenkiintoinen näky: viitisen kappaletta komeita suorarunkoisia kastanjoita tekemässä satoa!
Anders sanoi niiden olevan Tukholman kastanjoiden jälkeläisiä, siispä aitokastanjaa, Castanja sativa. Hän myös kertoi tehneensä aikanaan maaperäanalyysin, ja tuloksena oli ollut että kaikesta on puutetta. Myös kallio on varsin pinnassa, ollaanhan saaren niemellä, joten keskellä kesää useat puut kellastuvat veden puutteesta. Vaan eipä näyttänyt miehen istutuskokeluintoa hidastavan, oli pihassa turkinpähkinähybridejä (Corylus colurna) sekä täysikasvuinen ja iso herttajalopähkinä ‘Kalmar’, jonka sanoi tekevän liiaksikin pähkinöitä hänelle. Mikä tragedia! Oli persikkaa, mulperia, ja kastanjan pikkutaimia siellä täällä. Sanoi että oravat niitä jo istuttavatkin. Myös saksapähkinä ‘Broadview’ oli miehen kokoinen, ja selkeästi ei pitänyt kalliorannan olosuhteista.
Luulin jo että tämä piha on nopeasti nähty, mutta luulin väärin: Anders pyysi seuraamaan ,ja lähdimme polkua pitkin kiertämään saarta. Ensinnä päädyimme hänen siskonsa pihaan joka oli jo paljon multavamman näköistä kasvupaikkaa. Joten eipä suuri ihmekään kun siellä oli myös ‘Broadview’, tällä kertaa kahdeksanmetrisenä isona puuna täynnä pähkinää. Samaan aikaan istutettu kuin omansa, Anders kertoi.
Matkamme jatkui kohti hyvin tyypillisen näköistä suomalaismetsää; oli kuusia ja mäntyjä ja sananjalkaa kasvamassa aluskasvina. Anders totesi että tämä on ihan täydellistä maastoa kastanjalle, ja minun oli pakko varmistaa että kuulin tämän oikein. “Kyllä vain” hän totesi, ja sanoi että syksyllä sienestäessään hän ottaa kastanjoita mukaansa, ja tökkii maahan sinne tänne. Karuhko kangasmaa on juuri oikeanlaista kastanjalle, läpäisevää ja hapanta. Tämä piti uskoa kun Anders näytti siellä täällä kauniita korkeita kastanjoita kasvamassa metsänreunassa. Hän esitteli myös kuusi- ja mäntymetsäänsä jota aikoi raivata istuttaakseen lisää kastanjoita.
Jatkoimme pienen metsäaukean laitaan: aukea laski kohti kosteikkoa, ja ylälaidassa oli taasen leveä kastanja, jonka sanoi istuttaneensa kaupan pähkinöistä.
Hullunkurista tuo kyllä, viiden metrin päässä havumetsä. Niitystä hän totesi että savinen, ja puut eivät luontaisestikaan kasva koska ruoho estää sen. Hän oli yrittänyt laikuttaa sitä ja istuttaa mm. Kastanjoita, jotka olivat sittemmin kuolleet tai kärsineet. Saksanpähkinä sen sijaan tuntui pärjäävän. Anders sanoikin että saarni ja saksanpähkinä, tammi ja kastanja, nämä kasvavat samankaltaisilla alueilla.
Aloimme kaartaa saaren toista laitaa ja vielä yllätykset jatkuivat: Anders oli samalla tekniikalla alkanut istuttaa pyökkejä ja pikku hiljaa niille tilaa tekemällä saanut varsin komeita yksilöitä siimekseen muodostumaan. Tekniikkana näytti toimivan läheisten puiden kaulaus ja pystyyn kuivatus, jolla luotiin sekä enemmän valomahdollisuuksia pyökeille, että kelopuuta eliöille – ja tarvittaessa valmista kuivaa puutavaraa kaadettavaksi. Kaikenkaikkiaan oli varsin avartavaa nähdä näiden jalopuiden kasvavan aivan mainiosti maastossa jossa näkyy tyypillisenä aluskasvina sananjalkasaniaiset sekä puolukat ja mustikat.
Kokeilun mahdollisuudet siis laajenevat myös meilläpäin, kun ei tarvitsekaan alkaa etsimään aina sitä täydellisintä lehtomaastoa kokeilua varten. Siemeniä istuttamalla metsään hävikki on myös varmasti aina suurta, joten ehkä Anders on etuoikeutetussa asemassa, kun voi huoletta “kylvää” maastoon kastanjaa ja pyökkiä.
Illan hämärtyessä piti suunnata lopuksi kohti lauttaa ja matkamme päätöstä. Tätä kirjoittaessani pyörivät mielikuvat niin vahvasti vielä reissussa, ettei tajuakaan siitä jo menneen kohta kuukauden. Muistikuvat ja tieto matkalta on tärkeää, mutta myös kontaktit ja mahdollisuudet saada mm. Siemeniä, sekä varteoksia useammastakin pähkinäpuusta talven mittaan. Asiat kuitenkin etenevät omalla tahdillaan ja uskon että suomalaisetkin saavat nauttia matkamme hedelmistä, kunhan kasvinlisäys saadaan näiltä osin vauhtiin.
20.10.2025 Janne Lassila, Suomen Pähkinäseura Ry:n varapuheenjohtaja, viheralan monitoimiyrittäjä.
